you are my love, you are my soul, you are my everything what I need

Mä en kestä enään ! Hirvee ikävä ponia, ketä rakastan yli kaiken ♥ Kukaan ei tule ikinä tätä ponia korvaamaan, ei ikinä ! Mä tiedän, että pääsisin ponia katsomaan sen kotiin, mutta sinne on niin vaikea päästä ja se tekee mut vielä enemmän hulluksi :'( Hirveää, kun olisi lyhyen ajomatkan päässä enkä pääse silti katsomaan.. Mä en ikinä olisi uskonut, että niin olisi käynyt. Luulin, että onni olisi ollut ikuista ja ettei mun tarvitsisi ikinä erota Hemmosta..

Hemmo oli jo pidemmän aikaa ollut myynnissä, mutta en ikinä olisi uskonut että joku Hemmon ostaisi ! Pyöritin koko ajan mielessäni, että kukaan ei osta Hemmoa ja saisin pitää sen vierelläni. Olin koko ajan varma, ettei Hemmoa tulisi kukaan ostamaan. Kuka nyt haluaisi sellaisen aasinaivon, paitsi minä :')?

Mä muistan vieläkin niin hyvin sen päivän, kun Hemmoa oli tultu testaamaan.. Oltiin Ilonan kanssa kaupungilla ja meillä oli hauskaa. Ilonan kännykkä pärähti soimaan ja Ilona siirtyi vähän sivummalle puhumaan. Ilonan ilme muuttui jo niin paljon, että aavistin jonkin olevan pielessä. Kaverimme Vesku oli soittanut Ilonalle ja kertonut sille, että Hemmoa oli juuri käyty katsomassa ja ostajaehdokas vaikutti kiinnostuneelta. Kun Ilona lopetti puhelun, aloin heti kyselemään, mitä asiaa Veskulla oli. Ensin Ilona yritti vähän kierrellä asiaa, mutta sitten hän paljasti. Mä en voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun kuulin että elämäni tärkeimmälle ponille löytyi ostaja. Mä en ymmärrä vieläkään miksi Vesku tai tallin omistaja ei ottanut minuun yhteyttä ensimmäisenä ? Minähän se sitä ponia hoidin ja paijasin monet vuodet ja kaikki tiesivät Hemmon olevan mulle kaikista tärkeintä.. Minulle kerrottiin viimeisenä.. Mä itkin keskellä Kouvolaa ihan hirveästi, koska en vain pystynyt pidättelemään itkua. Itkin ja itkin..(itseasiassa itken nytkin, kun kirjoitan tätä..) Välillä sain kasattua isteäni, mutta sitten taas räjähdin ja itkin lisää.

ensimmäisiä kertoja Hemmon selässä

yksi parhaimmista ratsastuskerroista, kun menin Hemmolla ! Yksi entinen hoitaja piti miulle koulu/estetunnin.

tämä kuva on myös silti koulu/estetunnilta :')

Kun pääsin Kouvolasta takaisin Jaalaan, lähdin heti tallille ja otin Hemmon pään syliini. Yritin olla itkemättä pikkuhoitajien nähden, mutta väkisinkin tuli tippa, jos toinenkin, linssiin. Olisin halunnut olla sen vieressä ikuisesti, mutta Hemmo oli lähdössä tunnille, niin en voinut.. Minun oli pakko lähteä kotiin. Kotona itkin, itkin ja koko ajan itkin. Mä itkin ihan hirveästi eikä sille ollut loppua. Tallin omistaja laittoi minulle vasta ihan illalla viesti, että Hemmoa oltiin käyty katsomassa ja näillä näkymin se lähtisi noin viikon päästä. Samalla viestissä kysyttiin, haluaisinko alkaa hoitamaan Minniä.. Siitä alkoi minun rankimmat päivät ponin kanssa. Oli vaikeaa olla Hemmon kanssa yhdessä, kun tiesin, että kohta joutuisimme erilleen. Sinnittelin kuitenkin loppuun asti ja lopulta koitti se päivä..

viimeinen kerta, kun hyppäsin Hemmolla

viimeinen kerta ponin selässä, kun se vielä oli tokkolassa

9.8.2011 iltapäivällä tallin pihaan ajoi auto, perässä hevoskoppi. Olin viettänyt viimeisen päivän Hemmon kanssa ja oli kauheaa, kun aika meno niin nopeasti. Näin ensimmäistä kertaa tulevan omistajan.Omistaja sain mukaan satulan ja minä annoin vielä riimut ja huovan. Yritin olla tilanteessa itkemättä, mutta väkisinkin kyyneleet valuivat silmistä. Juttelin hetken omistajan kanssa ja se antoi minule sähköposti-osoitteen. Näin, kun Hemmo lastattiin koppiin ja he lähtivät tallin pihasta ajamaan kohti uutta kotia. Menin yksin tallitupaan ja purskahdin itkuun.. Se oli ihan hirveää.. Kaikki muistot tulivat mieleen. Vähän ajan päästä tallin omistaja tuli tallitupaan. Muistan tämänkin tilanteen niin hyvin. Hän kaivoi kirjekuoresta nipun rahaa ja rupesi laskeskelemaan, että olihan siinä varmasti tarvittava summa.. Ei vissiin ymmärtänyt, että mä en sitä olísi välttämättä halunnut nähdä.

Oon nyt muutaman kerran päässyt näkemään ponia uudessa kodissaan. Ne päivät on jotenkiin niin ihania, mutta silti niin kamalia. Mulle tulee kaikki hyvät muistot mieleen Hemmosta ja on ihanaa päästä näkemään sitä, mutta sitten taas ikävä kasvaa entistiä enemmän :'( Oot paras ja mikään ei tuu sitä estään ♥

ponia katsomassa ♥

ja tämäkin uudesta kodista ♥