Tokkolan tallin heppoja / osa 1

Pakko tulla postailemaan, nyt kun siihen on intoa :D Tekisi mieli koko ajan päivitellä jotain, mutta ideat loppuu.. Mulla olis muutama erikoispostaus tekeillä, mutta ne mä jätän myöhemmäksi ja niiden toteuttaminen ei just nyt onnistu. Mä rupesin miettimään kaikkia Tokkolan heppoja ja mä ajattelin kirjottaa niistä vähän enemmän.

Aloitetaampas niistä vanhoista hepoista, keitä siellä on ollut niinä aikoina kun aloitin käymään, ja ketkä eivät siellä enää ole. Kaikista hepsuista ei ole mulla kuvia tallessa.. Seuraavaan osaan tulee sitten tallin nykyisistä hepoista juttua :)

Kertokaa toki mitä mieltä tälläisestä postauksesta.

kuva otettu sukupostista, koska itselläni ei ole tallessa yhtään enää kuvia tästä tammasta..

V.K. Daisy

Upea, kaunis, siro.. Mitä muuta tästä voi sanoa? Daisy oli ihan mahtava poni, en voi muuta sanoa.. Muistan, kun yksi Daisyn hoitajista (Anita) tuli kysymään minulta haluaisinko olla Daisyn "kakkoshoitaja". Tämä tarkoitti sitä, että jouduin sain putstata Daisyn karsinasta ponin juoma- ja ruokakupit :D Sain myöskin harjata ponia, jos uskalsin. Pakko myöntää, että pienempänä vähän pelkäsin Daisyy, koska se saattoi olla välillä pieni kiukkupussi. Suurin haaveeni oli päästä Daisyn selkään ja lopulta se kävi toteen. En muista enää oliko tämä ensimmäinen kerta ponin selässä, mutta ensimmäinen muisto Daisylla ratsastuksesta on kylmässä sateisessa ilmassa ratsastus. Minulla on kypärän alla hapsullinen ja kuviollinen pipo. Olin ihan fiiliksissä siellä selässä vaikka mitään en tuolloin osannut juurikaan tehdä. Ohjailin Daisyä kenttää ympäri minne sattuu ja saatoin muistaakseni ottaa vähän raviakin? Pääsin useamminkin ratsastamaan ponia ja satunnaisesti tehtiin kaikennäköistä. Maastossa Daisy oli kunnon villiponi! Ei tehnyt mitään pahaa, mutta kuumui hirveästi ja hyppi pikkupomppuja. Daisyn "hoitaminen" loppui kuitenkin lyhyeen, syytä en muista enää.. Myöhemmin Daisy muutti Tokkolasta pois, ja tämän vuoden alussa poni laukkasi vihreille laitumille ♥

Kuva sukupostista, kun ei tästäkään kuvia enää tallessa :(

Päivi

Kiltein koskaan tapaamani hevonen! Päivi oli luottohevonen tilanteessa kuin tilanteessa! Tulee ihan kylmät väreet, kun rupeaa miettimään Päiviä. Upea ulkonäöllisesti, mutta luonteeltaan vielä mahtavampi. Päivi oli kaikille ratsastajille täydellinen. Se toimi kaikessa. Päivi oli mitä mainioin hevonen aloittelijoille, sen kanssa vedettiin talutustapahtumia sekä hääajeluita. Maastoillessa Päivi oli pomminvarma, kentälläkään ei hötkyillyt turhia. Päivi valloitti monien sydämet ♥ Kuitenkin kaikkien harmiksi, Päivin jalat alkoivat mennä huonoon suuntaan ja lopulta ainut oikea ratkaisu oli lopetus. Se oli monille rankka päivä. Muistan ikuisesti sen päivän, kun heppa-auto palasi takaisin tallille ilman Päiviä. Päivin lähdöstä on reilu kuukauden päästä jo kolme vuotta. Tuntuu, että se päivä olisi ollut vasta äskettäin..

kuva sukupostista..

Sabina III

Mun ensimmäinen hoitoponi, monille tärkeä shetlanninponi. Kauaa ei kerennyt olla hoitoponinani, mutta sen ajan mitä se oli, oli poni mulle tosi hieno ja tärkee. Sabu oli jo vanha poni, päässyt tuntihommista pois. Sabinalla oli miljoona muutakin hoitajaa mun lisäksi, mutta oli se vaan niin hieno vanha rouva ♥ Sabu oli kiltti poni, joka tykkäsi rapsutuksista ja harjaamisesta. Harjailin paljon Sabinaa ja putsailin innoissani karsinasta ruokakuppeja. Sabu oli kaikille tosi tärkeä, sillä se oli monen monta vuotta palvellut Tokkolassa! Sabinan hampaat alkoivat mennä iän myöten yhä huonompaan suuntaan ja lopulta Sabina päästettiin laukkailemaan vihreille laitumille..

Lähderinteen Hemmo

Täydellisyys mulle, mutta muille ei.. Hemmo oli jo Tokkolassa ennenkuin aloin siellä käymään. En aluksi kiinnittänyt pahemmin mitään huomiota poniin. Katsoin ja kuvailin vain aina kun muut sillä ratsasti. Kuitenkin jossakin vaiheessa talvea (en muista vuotta) aloin ratsastamaan yksinäni tallilla joko Hemmolla tai Vikillä. Ratsastin aina yksin, koska mulla ei silloin ollut oikeastaan ketään tallikaveria. Useimmiten kävin joko lähimaastoissa tai sitten kentällä pyörin. Välillä hyppäsinkin jotain pieniä pystyjä. En osannut yhtään ratsastaa tuolloin. Aloin pyörimään enemmän tallityttöjen kanssa ja sitten aloinkin ratsastamaan tosi usein Ilonan kanssa samaan aikaan, minä Hemmolla ja Ilona Vikillä. Mulla kesti tosi kauan oppia tuntemaan Hemmo. Tosi usein, kun ratsastin Hemmolla, se alkoi vaan jumittamaan enkä saanut sitä kävelemään yhtäkään askelta eteenpäin. Kuitenkin jonain päivinä se toimi täydellisesti. Hemmo oli tosi hyvä opetusponi mulle. Ratsastin aina yksin, en melkein koskaan ollut tunnilla. Tykkäsin tosi paljon maastoilla Hemmolla. Lopulta sain aikaisiksi kysyä Hemmoa hoitoponikseni ja sain myönteisen vastauksen. Olin enemmän kuin iloinen silloin. Aloin yhä useammin ja useammin käymään tallilla. Hemmolla oli silloin aika paljon tunteja, mutta kuitenkin tuntien määrä alkoi ponilla vähenemään.. Pääsin yhä useammin ratsastamaan Hemmolla ja mulla oli aina sen kanssa hauskaa. Vaikka kaikki olisi mennyt penkin alle, niin silti lopetin ratsastuksen nauraen :D Lopulta päästiin jopa käymään parit kisat hyvin tuloksin. Olin maailman onnellisin tyttö. Sitten tapahtui se, mitä ei kukaan olisi halunnut käyvän omalli kohdalleen. Hemmo lähti myyntiin. Uskottelin itselleni koko ajan, ettei kukaan sitä osta. Se kuitenkin tapahtui ja Hemmo lähti uudelle omistajalleen pari vuotta sitten.. Maailman paras poni ♥

Vycki

Viksistä mainitsinkin jo Hemmon tekstissä. Vikilläkin silloin ratsastelin monen monta kertaa talvella, mutta sitten sillä ratsastus jäi.. Viki oli todella vauhdikas persoona, jonka vuoksi sekään ei ollut kovinkaan suosiossa tunneilla. Vikin kanssa kun sai yhteisen sävelen niin sen kanssa oli helppoa. Minä en sitä kuitenkaan koskaan löytänyt. Vikillä ratsastus muistutti minun osaltani suurimmaksi osaksi siltä, että olin kuin jokin perunasäkki siellä selässä :D En saanut Vikiin yhtään tuntumaa ja sen askeleetkin olivat niin erilaiset kuin kaikilla muilla keillä olin silloin ratsastanut. Silti jokin viehätti siinä ponissa. Viki oli varsin mukava persoona, joka kyllä osoitti mieltään tarvittaessa. Viki myytiin uuteen kotiin noin kaksi kuukautta Hemmon lähdön jälkeen.

Ferdi

Ferdi oli seurallinen ja rauhallinen suokkiruuna. Ferdi tunnettiin sen kömpelyydestään, mutta kaikkia se ei haitannut. Ferdi oli muuten tosi hyvä ratsu lähes kaikille, mutta ratsastaessa se vaati tosi hyvän otteen, että se pysyi pystyssä. Ei riittänyt selässä matkustaminen. Ferdi antoi ratsastaessa kaikkensa ja se oli kiva huomata, kun sen sai kulkemaan. Ferdi oli hyvä maastoputte ja kentälläkin pyöriminen sujui. Ferdillä sujui niin tandem-ratsastus, ajaminen, esteiden hyppiminen ja kaikki muukin! Ferdi oli hoitaessa ja tarhassa aina mallikelpoinen, eikä hötkyillyt turhia. Se oli kuin pieni nallekarhu. Ferdi oli osaavammille ratsastajille täydellinen ratsu. Siinä oli sopivasti haastetta, muttei kuitenkaan liikaa. Ferdille ei kuitenkaan ollut hirveästi sopivia ratsastajia, niin se myytiin sen entiselle hoitajalleen äskettäin :)

My mate Minnie

Minni on teille monille tuttu poni, sillä se oli minun hoitoponina vielä pari kuukautta sitten. Tallin oma kasvatti. Minni oli ollut joka ikisen päivän Tokkolan rajojen sisäpuolella. Minni aloitti tuntien teon jo varhaisessa iässä, kun se oli koulutettu. Minninkin touhuiluja katsoin monta vuotta sivusta, sillä minulla oli muita poneja, keiden kanssa olla. Vuoden 2011 lopussa aloitin Minnin hoitamisen, koska muita poneja ei ollut tarjoilla. Meidän meno ei ollut mitään ruusuilla tanssimista. Sinnikkäästi jatkoin läpi harmaan kiven ja lopulta työ alkoi tuottamaan tulosta. Minni ei ollut mikään ihanneponi kenellekkään ja tunneilla se ei toiminut. En luottanut poniin aluksi yhtään ja vannoin itselleni etten ikinä kokeilisi mitään tyhmää sen kanssa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja viisaana ihmisenä kokeilin mennä pelkällä kaulanarulla.. Minni vei mua kuin märkää rättiä ja seurauksena lensin kentän portin toiselle puolelle. Aloin pelkäämään Minniä. En tiedä mikä sai minut jatkamaan, mutta sinne selkään kipusin myöhemmin uudelleen ja halusin yrittää uudestaan. Talvi-kevättä 2013 meillä meni täydellisesti. Sain takaisin itsevarmuuteni poniin ja uskalsin taas olla ponin kanssa. Ongelmat alkoivat taas keväällä ja kun touhu alkoi käydä omasta mielestäni liian vaaralliseksi näin parhaimmaksi vaihtoehdoksi lopettaa. Mun lopetettuani kävi eräs ihminen läpiratsastamassa Minnin monta kertaa ja vajaa kuukausi sitten Minni muutti uuteen kotiin. Kadun päätöstäni lopettaa, mutta menneisyyttä enää ei voi muuttaa, mutta onneksi tulevaisuuteen voi vaikuttaa!