Ruskeaa pallomahaa katsomassa!

Yli kolme vuotta sitten lähti rakkain poni uuteen kotiin. Aika on mennyt tajuttoman nopeasti, mutta ikävä ei ole koskaan hellittänyt. Onneksi poni ei kauaksi muuttanut ja pääsen sitä katsomaan aina kun vain saan kyydin järjestettyä sinne. Viime kerrasta olikin jo pidemmän aikaa, mutta tänään sinne meneminen oli taas mahdollista. 

Harjailin ponskin hyvin ja rapsuttelin sitä paljon. Kuolaimettomat suitset ponille päähän ja minulle kypärä. Tallustelimme pihalle ponin ison mahan kera, hyppäsin selkään ja lähdettiin sänkipellolle käppäilemään. Ei pidetty mitään kiirettä, käveltiin, juttelin ponille ja nautimme hetkestä. Otimme pienen pätkän hidasta ja rauhallista ravia, jonka jälkeen taas käveltiin. Tallilla hengailtiin hetki ja poni pääsi takaisin sisälle.

Rupesin miettimään tuon ratsastuksen aikana, että kuinka vaikea poni tämä oikeasti on. Se keksii koko ajan jotakin, mitä pelätä. Se yrittää luistaa työnteosta kaikin keinoin. Ei mikään helpoin ratsu pienemmille. Kaikista vioista huolimatta ei sitä voi olla rakastamatta. Se on niin täydellinen halinalle mahtavalla persoonallaan! Onneksi se ei ole tuolta kodista mihinkään lähdössä, kiitos ponskin uusille omistajille :')

Hemmo.. Rakkain poni nyt ja aina ♥