todellinen ilmaveivi

Mä en yhtään tiedä, miten mä tän postauksen alottaisin, koska mun ajatukset on hirveän sekaiset Minnin takia. Mun päivät on menny samalla rytmillä, kuin aina ennenkin. Aamutalli-kotiin-iltatalli+minnin liikutus. Onneksi huomenna mulla on vapaapäivä ja lauantaina lähden Kouvolaan taas. Unohdin viimepostauksessa mainita, mutta ollaan tosiaan menossa Jennan kanssa estevalmennukseen ! Minä lähden Helkalla ja Jenna Fasulla. Hahah, en kyllä muista milloin viimeeksi olisin ollut ihan oikeassa valmennuksessa :D

Sain keskiviikkona taas iltatalliin avuksi pikkusiskoni ja hänen kaverinsa. Käytiin sitten Kiian (kaverin) kanssa Ripalla ja Minnillä rauhallinen n.30min maastolenkki. Käytiin metsässä lähinnä kävelemässä, mutta yhdekkä kohtaa pystyi ottamaan pikkasen ravia ja yhden mini laukkapätkän. Minni kuumui siitä laukkapäitkästä aika paljon ja tultiinkin melkein koko takaisintulomatka pikkuravia.. Tänään torstaina, pikkusiskoni tulivat mun kanssa tallille, mutta lähdin yksinäni maastoon. Menin ilman satulaa, koska tallilla oli tunnit menossa, niin se satula oli käytössä, mitä olen Minnillä käyttänyt. Minni on alkanut kuumenemaan maastossa nykyään hirveän paljon ja vähän väliä yrittäää ryöstää laukkaan, tai vähintään kiitoraviin. Samoin se näkee myös joka paikassa pieniä vihreitä miehiä, jotka järkyttävät Minniä..

Alkukäynnit käveltiin lintutornintielle ja hiekkatien alussa aloinkin heti ravaamaan. Ravattiin lintutornille asti ja laukkasin tallille päin vähän matkaa "rauhallista" laukkaa. Minni painaa maastossa kädelle tosi paljon ja jos sitä yrittää pitää, niin se rupeaa viskomaan päätään puolelta toiselle ja vaihtelee laukkojaan. Monta kertaa olen meinannut sieltä tippua, mutta ihme kyllä en ole vielä humpsahtanut sillä tavalla alas. Sen sijaan.. Käännyttiin takaisin lintutornille päin ja nostin laukan. Yritin taas ottaa hieman rauhallisempaa laukkaa. Alkuun Minni laukkasi tosi hyvin ilosena eteenpäin, mutta yhtäkkiä Minni veti laukasta suoraan stopin, veti pään alas ja peruutti. En minä kerennyt enään tehdä mitään, kun vedin Minnin pään yli voltin ja lensin reidet edellä maahan. En ymärrä miten se on mahdollista, mutta näköjään oli. Minni pääsi irti ja olin satavarma, että lähtee takaisin tallille, mutta onnekseni se jäi seisomaan paikoilleen ja sain sen otettua kiinni ! Selkäänpääseminen olikin taas astetta hankalempaa, kun poni yritti koko ajan poistua paikalta. Laukattiin vielä uudelleen saman kohdan ohi ja sen jälkeen lähdettiin takaisin tallille. Tallille tultiin taas pohkeenväistöjen ja kootun ravin kautta..

ah, enää pari kuukautta kesäään <3

Nyt mä lähden nukkumaan !