voi tätä onnen ja epäonnen päivää !

Ooaa, mun sydän hakkaa täysii ilosta ja surusta, tai no ei enää surusta, mutta aamulla kylläkin sydän hyppäsi kurkkuun. Sitä ei huomaa ennenkuin oikeasti alkaa miettimään, kuinka tärkeä jokin pieni poni voi olla. Mitään pahempaa ei onneksi käynyt, mutta Munkilla oli tosiaan ähky. Aamulla vein normaalisti heiniä tarhoihin ja kun menin takaisin talliin, oli Munkki makaamassa ketarat ojolla maassa. Säikähdin ihan hirveesti ja aloin huutamaan Munkille että se nousisi ylös. Menin sen karsinaan ja sain ponin nousemaan. Lyyhistyin polvilteni ja painoin pääni pehmeään karvaan ja aloin itkemään. Kuiskasin Munkin korvaan, että se ei saa käydä piehtaroimaan/makaamaan ettei sille käy mitään. Tallin omistaja tuli tallille ja talutteli Munkkia pihalla. Ponin olo alkoi olla parempaan päin, mutta parin tunnin päästä se yritti taas käydä makuulle ja minä lähdin sitä ulos taluttelemaan. Puolen päivän aikaan eläinlääkäri tuli, antoi Munkille kipulääkettä ja letkutti sen. Sen jälkeen Munkin olo alkoikin olla onneksi parempaan päin ja hetken kävelytyksen jälkeen sen sai viedä ulos.

On toi pieni rääpäleponi kyllä niin tärkeä mulle, miksi mä en sitä aiemmin ole huomannut? Munkki on ollut tokkolassa paljon paljon aikaisemmin jo kuin mä olen edes syntynyt. Munkki oli mulle silloin pienempänä tosi tärkeä hoitoponina, kun aloitin ponia hoitamaan vuonna 2008. Mulla on ollut aina kivaa Munkin seurassa, mutta mua tällä hetkellä harmittaa, kun en ole vähään aikaan viettänyt aikaa ponin kanssa.. Mun on pakko järjestää aikaa Munkillekin, sillä yhteisiä hetkiä meillä ei välttämättä ole enää montaa vuotta :'( Oot Munkki rakas ♥

Iloisia asioita mulla on kanssa kerrottavana! Minni on ollut nää viimeiset kaksi päivää ihan super. Mä en olis vielä pari kuukautta sitten uskonut, että meillä synkkaa Minnin kanssa näin hyvin! Vaikka osittain onkin mieli haikean Minnin takia, niin mä oon viettänyt hyviä hetkiä sen kanssa. Minnistä on tullut paljon iloisempi ja rauhallisempi, kuin mitä se oli esimerkiksi alkutalvesta. Mä kun olen sitä yksin saanut lähes hoitaa ja liikuttaa, niin siitä on tullut seurallinen ja tyytyväisen oloinen. Minni on yhden ihmisen poni. Kaikki tallilaiset ovat huomanneet Minnin muuttuneen todella paljon lyhyessä ajassa, kun vain yks ihminen sen kanssa on touhunnut. Minni tulee nykyään tarhassakin vastaan iloisena höristen, kun aluksi se lähti karkuun tai rupesi potkimaan.

Mä sain eilen kokea maata mullistavan kokemuksen, kun eilisen estetreenin jälkeen ajattelin kokeilla pestä Minnin jalat, koska ravatessa rapa roiskuu (vai miten se sanonta meni). Minnihän on aina ollut pestäessä vaikea, koska poni ei tykkää vedestä, saatika vihreästä peloittavasta letkusta. Se rupeaa aina pyörimään kuin hyrrä ja yrittää lähteä livistämään paikalta. Mä olen sitä tänä keväännä aiemmin kerran yrittänyt pestä jalat ja silloin onnistui melkoisen hyvin. Vähän pelkäsi letkua ja yritti pyöriä, mutta eilen! Eilen poni seisoi niin nätisti, ettei ollut mitään rajaa. Mä en ikinä aiemmin ole saanut pestyä Minni kokonaan, mutta tänään poni seisoi lähes koko ajan kiltsisti paikoillaan ja sain jopa pään suihkutettua puhtaaksi! Voi tätä onnen määrää ♥ En olisi ihan heti uskonut, että saisin Minnin pestyä kokonaan ilman ongelmia, wau! Poni sai kyllä paljon rapsutuksia ja leipiä.

Mä oon tällä hetkellä ihan supertyytyväinen Minniin ja tälläkin hetkellä tulee ihan kyyneleet silmistä, kun ajattelee miten hyvin meillä menee! Mä voin rehellisesti sanoa, että me ei olla ratsastuksessa kehitytty mihinkään suuntaan, mutta muuten. En voi sanoa, että luottaisin Minniin 100%, mutta meillä oikeasti synkkaa ja Minnikin näyttää viihtyvän mun seurassa. Mä en voi uskoa, että niin kovasta jääräpäisestä pippurisesta ponista on kuoriutunut hellyyttävä ja seurallinen neitokainen! En mä sitä kovin julkisesti hehkuta, että mä tykkään Minnistä, mutta oikeasti Minni on tällä hetkellä mulle tosi tärkeä enkä voisi kuvitella, että mä en sitä hoitaisi.

Mä muuten tänään menin Minnillä kevään ensimmäiset koulutreenit kentällä ja nyt voin taas hehkuttaa kuinka iloinen olen♥ Yleensä mä en saa Minniä toimimaan yhtään, mutta tänään poni yllätti minut positiivisesti! Mä sain sen ravissa menemään sairaan hyvin. Minni ei ole ikinä mennyt mun alla niin hienosti, mitä se tänään meni. Käynnissä ja laukassa Minni oli ihan normaali, millainen se on aina, mutta vasemman kierroksen ravi oli jotain aivan uskomatonta! Mä vihdoinkin ymmärsin miten siellä ratsastetaan. Sain Minnin näyttämään kivoja lyhyitä pätkiä hienoa ravia. Oikeaan kierrokseen ei mennyt niin hyvin, mutta sain siihenkin pari kivaa lyhyttä pätkää. Vilmakin ihmetteli, miten Minni niin hyvin meni, kun en oo ikinä aiemmn sitä saanut niin kivasti menemään. Ja vieläpä parin kuukauden tuuppimintauon jälkeen !? Mitä ihmettä oikeasti.. No, kai se pieni tauko teki hyvää ja nyt on hyvä palailla taas takaisin kentälle treenailemaan :)

paljon muutakin on tapahtunut mulle tässä parin päivän sisään, mutta niistä lisää sitten kun on sen ajankohtaista. Nyt mä aion ottaa tokkolasta ilon irti ja viettää ihania päiviä rakkaiten ponien kanssa, Munkin ja Minnin ♥