Se on nyt ohi. Yhdeksän viikon mittainen työssäoppiminen Saksassa. Paluulento sujui pieniä ilmakuoppia lukuunottamatta hyvin, vaikka en vieläkään lentämisestä nauttinut. Oli kyllä hurjaa olla ensimmäiset kerrat lentokoneessa aivan yksin. Onneksi kuitenkaan en jättänyt tätä reissua väliin sen takia, vaan uskalsin kohdata pelkoni ja lentää yksin Saksaan.
Tämä reissu oli hyvin opettavainen monella tapaa. Sain paljon uutta tietoa Saksan hevoskulttuurista ja opin hevosten käsittelystä ja hoidosta paljon uutta sekä ratsastuksen osalta kehityin taas jälleen kerran hieman eteenpäin. Hevosjuttujen lisäksi minusta tuli paljon rohkeampi kommunikoimaan ihmisten kanssa. Vaikken mikään hyvä englannin kielessä ole, niin kyllä sitä jotenkin onnistui kommunikoimaan saksalaisten kanssa. Niin, ja mäkistä osaan tilata saksan kielellä melko sujuvasti jo!
Sain paljon uutta intoa tulevaisuutta ajatellen. En voi sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen olen näistä yhdeksästä viikosta. Vaikka välillä tuli takapakkeja ja tuntui ettei mikään onnistu, niin jostain sain voimaa jatkaa eteenpäin. Nämä viikot ovat olleet yksiä parhaimpia viikkoja elämässäni. Kiitos todella paljon kaikille, ketkä olivat minun tukena (ja mukana!) tämän reissun ajan ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti