Oon päässy ratsastamaan viimesen viikon aikana taas todella paljon ja sen kyllä huomaa niin kropassa kuin varusteissanikin. Mun ratsastussaappaat sanoi itsensä kolmannen kerran jo irti ja yllättäen kyseessä oli se sama saapas, mikä aina. Vetoketju hajosi ja oon nyt menny iha teippien varassa, mutta pakko ensi viikolla viedä ne sepälle korjaukseen. Hierojalle meno olisi aika kova sana nyt, mutta miksi se ajanvaraus on aina niin vaikeaa!? Mun selkä sanoo varmaa ittensä kohta irti, kun viimeiset pari kuukautta on tehnyt melko kipeää.
Tiedättekö muuten sen tunteen, kun voitte tunnin ajaksi heittää aivot narikkaan ja lähteä rentouttavalle maastoretkelle ihanan karvakaverin kanssa? Niin minäkin ja sen minä tein eilen. Pitkästä aikaa oli suht hyvä ilma, ei satanut eikä tuullut. Niimpä varustin uljaan mustan ratsuni ja kipusin collarit sekä kumisaappaat jalassa satulaan. Käytiin kiertämässä minulle aivan uusi reitti, mutta kavionjälkiä seuraten (aikaisemmin aamulla eräs tallilainen oli käynyt tekemässä saman lenkin) reissu sujui kuin tanssi!
Koko retken ajan olimme minä sekä poni erittäin iloisia, kun pääsimme raittiiseen ilmaan tuulettumaan. Aivan liian monta päivää on jo maneesissa ratsastettu hevosia, että oli jo korkea aika tehdä jotain kivaa! Muutamalla pätkällä pystyi vähän ravata ja voi että, kun meillä oli kivaa. Ei ollut kiirettä mihinkään ja nautittiin maisemista. Tälläisiä päiviä pitäisi ehdottomasti olla enemmän.
 |
| ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti