maanantai 2. lokakuuta 2017

Estekarkeloissa

Eilen käytiin hyppäämässä seuran senioriestemestaruudesta. Hypättiin Jennan kanssa kummatkin sama luokka, eli 80cm korotetulla uusinnalla. Aamulla ei ollut mikään kiire herätä, kun tallilta oli lähtö vasta 11 aikoihin. Kisapaikalla käytiin ilmottautumassa ja katsottiin muutama rata, ennen kuin laitettiin Fasu kuntoon. Meidän luokka oli jaettu kahteen verryttelyryhmään, minä olin ensimmäisessä ryhmässä viimeinen lähtijä ja Jenna oli toisessa ryhmässä viimeinen lähtijä.

© Krista Heikkilä

© Krista Heikkilä

Fasu oli alusta saakka melko rennon oloinen ja verryttely meni erittäin hyvin. Otin vain yhdet hypyt verryttelyesteille ja kisakorkeudessa yhdet hypyt. Perusrata meni melko hyvin. Pari lähestymismokaa tuli, kun Fasu olikin odotettua enemmän ratsastettavissa. Yleensä se menee kovaa ja korkealta, mutta nyt kun se oli paremmin hallinnassa niin nypin sen ihan turhaan esteiden juureen. 



Perusradan jälkeen Jenna hyppäsi samantien selkään ja lähti verryttelyalueelle. Jennan ei paljoa tarvinnutkaan verrytellä, joten se otti vain vähän tuntumaa hevoseen ja parit hypyt. He saivat myös puhtaan perusradan ja taas vaihdettiin ratsastajia, sillä lähdin ennen Jennaa uusintaan. Uusinnassa oli hyviä hyppyjä, mutta pari hieman huonompaa. Yhdelle esteelle Fasu lähti ihan älyttömän kaukaa ja parille esteelle tultiin turhan lähelle. Uusinnan kolmas este putosi, sillä Fasu oli lähdössä vieressä olevalle okserille ja meille kummallekin tuli kiire oikealle esteelle. Pudotuksen jälkeen otin loppu uusinnan rauhassa ja erityisesti sarjaan olen tyytyväinen! 


Jennalla tuli kanssa uusinnassa yksi puomi alas, mutta heillä riitti silti aika kolmanteen sijaan sekä senioreiden estepronssiin. Fasu hyppäsi kyllä älyttömän hyvin, enkä voisi olla enempää tyytyväinen päivän suorituksiin!

© Krista Heikkilä


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Parhain kouluratani ikinä!

Tiistai päivällä juttelin tallilla yhden hevosen omistajan kanssa. Kyselin onko hän menossa koulukilpailuihin ja harmittelin, kun itselläni ei ollut hevosta millä mennä. Siinä sitten syntyi idea, että minä voisin mennä hänen ponillaan. Kyseinen heppa on minulle tuttu, sillä olen sillä paljon ratsastanut omistajan pyynnöstä. Wee on todella miellyttävä ratsastaa ja keskiviikkona lyötiin osallistuminen lukkoon, menisin helppo B KN Specialin. Torstaina ratsastin ja pesin Ween sekä putsasin hevosen, että omani varusteet

.



Perjantai aamuna ponin omistaja kävi letittämässä ja kävelyttämässä, sillä itse olin aamun töissä. Töiden jälkeen kävin ilmottautumassa, katsoin pari ensimmäistä rataa ja lähdin laittamaan Weetä kuntoon. Starttasin luokan loppupäässä, joten mikään kiire ei ollut. Verryttelin ponia kaikessa rauhassa ja käveltiin pitkiä pätkiä välillä. Siirryin kilpailukentän viereen verryttelemään ja W oli tosi kivan tuntuinen koko ajan. Tehtiin muutamat siirtymiset, laukka lävistäjät ja ravivoltteja. Harmaita hiuksia aiheutti ohjat. En vain saa pidettyä niitä käsissä, vaan aina luistaa pidemmiksi. Ennen omaa suoritustani otin vielä pienen kävelytauon ja radalle päästyäni kävin kiertämässä tuomarin päädyn. Wee ei ollut moksiskaan. 


Tää on lemppari kuva ♥



Sain melko pian lähtömerkin ja sitten se oli menoa. W oli radalla hyvin miellyttävän tuntuinen. Se oli rauhallinen, mutta vastasi apuihin hyvin! Rata meni todella hyvin ja radalta jäi erittäin hyvä fiilis. En rataa sen tarkemmin analysoi, vaan laitan pisteet tuonne alas ja näette videolta. Jäin kävelemään kentän viereen ja pian kuulutettiin, että tuli uusi johtopaikka. En ollut varma kuulinko oikein, mutta meinasi tulla pari kyyneltä poskelle. Olin niin ylpeä ponista ja itsestäni. Niinhän siinä kävi, että käveltiin Ween kanssa palkintojenjakoon ensimmäisinä ja saatiin suitsiin kiinni sinivalkoinen ruusuke ♥ Voitto irtosi prosentein 64,8 ja lähtijöitä luokassa oli 16. 





Kunniakierroksella poni hieman innostui ja esitti melkoista ravia! Kiitos todella paljon hevosen lainasta ja avusta Ween omistajalle! (Seuraavana päivänä Ween omistaja osallistui Hämeen aikuismestaruus-luokkaan ja hekin nappasivat voiton, on tuo poni kyllä niin upea ♥) Kiitos Lauralle kuvista ja videoinnista!





keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tervetuloa syksy!

Kesä oli hyvin hiljaista aikaa blogin puolella. Ratsastettavia oli kyllä jonkin verran, mutta materiaalin uupuminen ja muut ajatukset veivät huomion kauas blogista. En kesän aikana juurikaan lukenut kenenkään blogeja, mutta instagramia päivitin ja seurasin ahkerasti. Sieltä kannattaa käydä tsekkaamassa, mikäli mun ponijutut kiinnostaa! 


Käytiin maanantaina Jennan kanssa hyppäämässä maneesilla Fasulla, sillä näillä näkymin olisi tarkoitus lähteä kilpailemaan seuran seniorimestaruudesta parin viikon päästä. Rakennettiin ihan muutama este, sillä meidän piti kantaa tolpat kentältä maneesiin. Jenna hyppäsi ensin ja heillä meni tosi hyvin! Lopuksi kipusin itsekin kyytiin ja otettiin pari radanpätkää. Ensimmäiselle esteelle oli vaikea lähtestyä, kun en meinannut saada sopivaa rytmiä laukkaan. Aina kun muistin ratsastaa kaarteen hyvin, niin hyppykin onnistui hyvi ensimmäiselle. 

Fasu hyppäsi tosi hyvin ja jäi oikein mainio fiilis hyppytuokion jälkeen. Yritetään hypätä vielä kerran ennen kisoja, ja jos kaikki menee hyvin niin lähtedään kilpailemaan pitkästä aikaa. Itse asiassa, ilmottauduin juuri äsken yhdellä toisella hepalla koulukisoihin perjantaiksi! Kisoista lisää sitten, kun ne ovat ohi :)


perjantai 15. syyskuuta 2017

† My Mate Minnie


Kaikista virheistä ja ongelmista huolimatta sain viettää ikimuistoisia hetkiä tämän ponin kanssa. Kuten videolta näkee, ei mun ja Minnin meno ollut kaunista, mutta se oli sitäkin opettavaisempaa ja mulle tärkeää. Videon lopussa viimeiset kuvat kertovat siitä, kuinka ison ja tuloksekkaan työn Tiffani teki ponin kanssa. Tiffani mahdollisti sen, että Minni sai näyttää parhaimpansa ja sen mihin kukaan ei uskonut sen kykenevän. Se sai viettää Tiffanin kanssa aikaa reilu neljä vuotta ja sinä aikana tuo poni kasvoi, kehittyi ja nautti elämästään. ♥

Minni jouduttiin saattelemaan ikiuneen. "Asioiden syyt ovat ja todennäköisesti jäävät pimentoon, mutta tässä tilanteessa/tapauksessa ei kyllä ollut enää mitään tehtävissä." 

Loppuun vielä tekstin pätkä, minkä olen kirjoittanut erääseen blogitekstiin 2013: "Minni on sellainen poni mitä ei voi sanoin selittää. Se poni osaa olla niin kakara, pelle ja idiootti samaan aikaan. Mutta silti se on samaan aikaan hellyyttävä, utelias, huomiota haluava pikkuinen prinsessaponi, jonka lempeän katseen nähtyään ei voi kuin hymyillä. Minni on ollut todella opettavainen poni minulle, enkä ikinä tule unohtamaan niitä hyviä hetkiä jotka koimme yhdessä. Minni, sinä olet salaisuuksien kammio ja olet oikea aarre ♥️ "


maanantai 3. heinäkuuta 2017

9 syytä olla hevosalalla


Aina niin ihana sää. Hevoset on hoidettava säällä kuin säällä ympäri vuoden. Mikäs sen parempaa,
kuin pähkäillä, että minkäs näistä loimista pukisi nyt hevoselle päälle vai voiko olla ilman. 

Säähän lisätäkseni vielä, mitä puen itselleni päälle? Aamulla on kylmä, tallitöitä tehdessä kuuma. 
Hiostava keli ja sataa vettä. Koskaan ei ole hyvä.

Siivoat karsinaa tai kuljetat turvetta niin aina lentää turpeet suuhun, silmiin ja vaatteiden alle. 
Tallipäivän jälkeen saa niistää mustaa räkää ja hiukset on täynnä turvepölyä.

Tallilta ei noin vaan lähdetä suoraan juhlimaan, ellei sitten halua välttämättä kulkea haisevissa vaatteissa, 
naama kauniisti koristeltuna lialla ja hiukset täynnä heinää.

Ai sanoinko juuri heinä. Heinä tartuu vaatteisiin kiinni, hiuksiin, tunkeutuu vaatteiden alle ja erityisesti kenkiin. 
Se tunne, kun otat kengät pois jalasta työpäivän jälkeen. Ei siitä sen enempää.

Haet hevosia sisään. Joku on tiputtanut riimunsa pöpelikköön ja kun vihdoin sen löydät, 
päättää se lähteä vieläpä karkuun. Kun normaalisti matkassa tarhalta talliin menisi
 5 minuuttia, niin nyt menee vähintään puoli tuntia eikä se aina edes riitä.

Viet vesiä tarhaan, kaadat ämpäreillä puolet vesistä vesisaaviin ja puolet itsesi päälle. 
Nyt on housut, kengät ja sukat märät. Sekä tietysti täynnä turvetta ja heinää.

Älä koskaan suunnittele viettäväsi tallilla jotakin tiettyä aikaa, koska tallilla venyy 
aina vähintään puoli tuntia pidempään, kuin oli tarkoitus. 

Kurakelit, ukkonen, rankkasade, lumimyrky, kova tuuli. Mitä vielä?


Postaus tehty huumori mielessä, eikä tätä tarvitse ottaa niin tosissaan. On hevosalalla oikeasti kivaa, tai ainankin itse tykkään! Pitää vain osata suhtautua ja varautua asioihin oikealla tavalla, niin kaikki sujuu hyvin! On tässä työssä hyvätkin puolensa ♥ Ulkotyö, tulee liikuttua paljon sekä tietysti hevoset, joiden takia tätä työtä tulee tehtyä!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Väsynyt onnellinen

Kesäloma on ohi ja olen ollut nyt neljä päivää töissä. Töissä on mennyt mukavasti ja lomalta paluu on tuntunut hyvältä. Loman aikana en stressannut yhtikäs mitään enkä suunnitellut tapahtumia ennalta. Tuntui hyvältä elää hetkessä ja mennä fiiliksen mukaan. Okei, vähän piti sen mukaan mennä miten mulla oli autokoulua ja arvatkaa mitä! Nyt on kaikki suoritettu ja tänään meni inssi läpi. 

Kaikki kuvat © Laura Tulokas (kuvasivu)

Tekisi mieli kirjoitta niin paljon ja kaikkea turhaa, mutta väsymys painaa päälle. Huomenna vielä aamuvuoro sen jälkeen vapaapäivä ja juhannuksena olen perjantain ja lauantain töissä! Nyt kuitenkin tyydyn julkaisemaan muutamat kisakuvat viikonlopulta, olen saanut paljon kivoja kuvia :)


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Karri kisoissa kahtena päivänä

Kävin keskiviikkona ja torstaina ratsastamassa Karrilla ja minulle heitettiin idea osallistua kisoihin nyt viikonloppuna. Osallistuin eilen 70cm ja 80cm sekä tänään kävin hyppäämässä vielä 85cm. Perjantain 70cm oli clear round -arvostelulla ja 80cm uusinnalla. Jos joku miettii, miksen mennyt Tryffelillä niin se muutti alkuviikosta uuteen kotiin.

Lähdin kummassakin luokassa heti ensimmäisten joukossa, joten verryttelyn suunnitteleminen oli helppoa. Karrilla ei montaa hyppyä verryttelyissä tarvinnut ottaa, sillä se hyppäsi melko skarpisti heti alusta saakka. 70cm rata oli vähän tahmean tuntuinen ja monelle esteelle tultiin tosi lähelle. Hyvin nousi kuitenkin jalat ja kotiin vietäväksi lähti mukaan ruusuke eli puhdas rata saatiin. 




80cm otin kunnolla reipasta laukkaa ennen lähtömerkkiä ja Karri aika hyvin heräsi siinä. Ensimmäiselle esteelle ajauduttiin aavistuksen lähelle ja siitä lähti puomi matkaan. Loppu rata sujui tosi hyvin ja laukan rytmi säilyi läpi radan hyvänä. Viimeiselle esteelle tultiin väärässä laukassa, kun yrityksestä huolimatta en sitä saanut korjattua, mutta eipä Karri siitä näyttänyt olevan moksiskaan.

Kokonaisuudessaan meni kyllä erinomaisesti! Karri ei tehnyt kertaakaan mitään typerää ja hienosti tsemppasi radat. Vaikka tuo yksi puomi tulikin alas niin se ei haittaa, sillä koko loppurata meni niin hyvin.







Ilmottauduinkin samana ilta seuraavan päivän 85cm luokkaan ja erittäin jännittyneenä sekä odottavaisin mielin lähdin lauantai aamupäivänä verryttelemään. Karri oli hyvän tuntuinen koko ajan ja käyttäytyikin taas oikein mainiosti. Lähdin taas ensimmäisten joukossa ja hyvien verryttelyhyppyjen saattelemana marssimme kentälle odottamaan vuoroamme. Otin taas reipasta laukkaa ennen ensimmäistä estettä ja pidin koko ajan laukan reippaana.

Muutamalle esteelle lähdettiin vähän kaukaa tai läheltä, mutta selkään hypyt tuntuivat juuri passeleilta. Karri tuntui tosi hyvältä ja kun perusrata meni niin hyvin, lähdin ratsastamaan vähän aikaa uusinnassa. Mitään ihmeellisiä käännöksiä ei tehty, mutta aikamme riitti kuitenkin viimeisille sijoille ja sijoituttiin viidensiksi 21:stä osallistujasta!




Kahden päivän saldona kaksi ruusuketta, kolme todella hyvää rataa, tyytyväinen kuski sekä poni! Kiitos todella paljon kaikille, ketkä auttoivat minua kisojen aikana, sekä kiitos kuvista kuuluu Jonnalle sekä isosiskolleni Lauralle! Videoinneista en muista enää, mutta kiitos tallitytöille ♥ Pahoitteluni muutaman ratavideon musiikeista, mutta oli pakko sensuroida taustakommentit piiloon ja laitoin ensimmäiset kappaleet mitä youtuben musiikki-arkistosta löytyi :D





tiistai 13. kesäkuuta 2017

Ferrari radalla



Käytiin lauantaina taas kisoissa. Tällä kertaa mentiin Jennan kanssa kummatkin 70 cm. Luokassa oli 25 osallistujaa ja verryttelyt oli jaettu neljään osaan. Minä olin tokassa verryttelyryhmässä ja Jenna oli viimeisessä. Fasu oli alussa tosi rauhallinen ja rento ratsastaa, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Verryttelyaikaa oli todella vähän ja hypyille meinasi tulla kiire, kerkesin kuitenkin ottamaan pystylle kaksi hyppyä ja okserille yhden hypyn. Hypyt menivät ensimmäistä hyppyä lukuunottamatta hyvin, joten radalle lähdin hyvin mielin.




Rata alkoi hyvin, pikkaisen vauhti alkoi kiihtymään loppua kohden, mutta pääosin kaikille esteille tuli hyvät hypyt ja kun päästiin perusrata puhtaasti jäätiin odottelemaan uutta lähtömerkkiä uusintaan. Sovittiin Jennan kanssa, että jos tuntuu hyvältä voin lähteä ratsastamaan hieman aikaa uusinnassa. Ensimmäinen käännös meni hyvin, mutta tokan esteen jälkeen käännös venyi ja kierrettiin melko kaukaa. Fasu eteni kuitenkin reippaasti. Uusinta nollalla maaliin ja tällä ajalla lopulta sijoituttiin kuudensiksi jääden parilla sekunnilla voittajaan, oli tosi kova taso! 



Jennalla ja Fasulla tuli harmillisesti uusinnassa yksi puomi alas, muuten he olisivat voittaneet luokan! Oli kyllä tosi kiva kisapäivä, naurettiin paljon ja Fasulla oli radoilla erittäin hauskaa. Kunniakierroksella Fasu oli ihan fiiliksissä ja piti käydä sen jälkeen tiellä rauhottelemassa poikaa. Huomatkaa muuten mun uusi kisapaita, jonka kävin edellisenä päivänä varta vasten ostamassa näitä kisoja varten! Kiitos Jennalle taas hevosen lainasta ja Lauralle kuvista!




^ perusrata

^ uusinta

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Laveera †

Tää teksti on ollut mun luonnoksissa jo ainankin kaksi vuotta. Koskaan en tätä julkaissut. Meillä oli hetkemme, muistan ne. Ja oisin halunnu niitä enemmänkin, mutta nyt tiedän ainankin ettei sun tarvitse kärsiä enää. Tää teksti on sulle Veera, hevoselle johon rakastuin reilu kolme vuotta sitten.

18.3.2014 - se oli rakkautta ensisilmäyksellä.


gravity won't be held responsible for people falling in love.
if i fall in love with you no one will ever be able to explain it
and i think that's beautiful.

people always ask me:
how do you memories all of that?

but i remember all the way people have affected me
our stories became memories.


maybe it was a truth or dare kiss
or a simple act of kindness.
one that reminded this moment and mark it as a memory.

so we can both have it to look back on,
and not all of these memories are greatest
but they're mine.


offer them respectearn their trust
build a relationshiprejoice in the love

let us always meet each other with a smile
for the smile is beginning of love
.



Rest in peace ❤️