Vaadinko itseltäni liikaa?

Meillä jatkui tällä viikolla taas opiskelut koululla. Tässä jaksossa meillä on pelkästään käytännön aineita. Ratsastetaan viisi kertaa viikossa, ajetaan 1-2 kertaa ja pidetään ratsastustunteja ensimmäisen vuoden opiskelijoille kahtena päivänä. Tämän viikon aikana pääni on ollut sekaisin todella monista eri tunteista. Heti maanantain ensimmäinen ratsastustunti oli osaltani katastrofi ja tein sen mitä en koskaan saisi tehdä, luovutin. Olin tunnin jälkeen todella pettynyt itseeni, enkä osannut ajatella lainkaan positiivisesti. 

Jo seuraavana päivänä, tiistaina, meillä oli estetunti ja tunnin jälkeen olin taas normaali itseni. Vaikka tunti ei täydellisesti mennytkään, oli siellä monia hyviä pätkiä ja hyppyjä. Keskiviikon koulutunnin jälkeen minulla oli hyvä fiilis, mutta torstain aamupäivän koulutunnilla kaikki taas romahti alas. En muista milloin olisin viimeeksi luovuttanut kesken ratsastuksen, ja tällä viikolla tein sen peräti kaksi kertaa. Onneksi viikon viimeinen tunti esteiden parissa sujui osaltani hyvin ja pystyin lähtemään koululta hyvin mielin.

Juuri nyt minun täytyisi pyähtyä hetkeksi pohtimaan ajatuksiani. En vain tiedä mistä alottaisin. Mulla pyörii päässä miljoona ajatusta, joista jokainen liittyy toisiinsa jollakin tapaa. Jos lähtisin avaamaan asiaa nyt tarkemmin, en halua edes kuvitella millainen sekasoppa siitä syntyisi. Yksinkertaisesti sanottuna, vaadin itseltäni aivan liian paljon ja siihen pitää tulla muutos. Miten onnistun toteuttamaan muutoksen, sitä en vielä tiedä.

Ensiviikolla minulla alkaa talliviikko ja palaan sen jälkeen pohtimaan tilannetta uudestaan. Toivon mukaan saan vastauksia tässä parin viikon sisään ja pääsen suunnittelemaan jatkoa. Oikean käden oireet/kivut eivät ole hyvältä näyttäneet, mutta toivon, että tämä menee ohi ja pystyisin jatkamaan tallihommia samaan tahtiin kuin aiemminkin.

Tällä viikolla olen saanut uudenlaisen tatsin Nopsaan, kun uskaltauduin suokkiruunalla koulu- ja estetunnille. Jos kehitystä alkaa tapahtumaan, tässä voisi olla yksi ehdokas koulunäyttö-ratsuksi :)

Kiitos todella paljon.

11 viikkoa, 55 työpäivää, yli 460 tehtyä työtuntia. 

Olin 20 eri hevosen selässä yhteensä 66 kertaa.

21 maastoa, 9 estepainotteista tuntia, yhdet pikkujouluestekisat.

Pidin yhteensä 11 tuntia, joista 2 oli maastoja ja 2 leikkituntia.

 

HIHS:issä kisahoitajana kahtena päivänä.

Mukana erään elokuvan kuvauksissa.

Tulin entistä läheisemmäksi muiden tallillaisten kanssa. 

Rakastuin hevoseen, jonka kanssa vietin monta ihanaa hetkeä.

En voi tarpeeksi kiittää Billnäsin Ratsastuskeskusta näistä 11 viikosta. Tein elämäni toiseksi parhaan päätöksen, kun päätin tulla toisen kerran kyseiselle tallille. Vaikka opittavaa jäi edelleenkin vaikka kuinka ja paljon, niin käteeni mukaan jäi todella monta hyvää uutta ohjetta tulevaisuutta varten. Billnäsissä minulla on olo, kuin olisin ollut siellä aina. Kaikki ihmiset ja hevoset ova jääneet minulle todella tärkeiksi. Ihan sama olenko ollut tallilta pois kaksi viikkoa tai puoli vuotta, niin aina tunnen itseni siellä kotoisaksi.

En pysty muokkaamaan ajatuksiani sanoiksi. En pysty olla toistamatta sanaa kiitos.  Sain kokea niin paljon hyviä hetkiä ja onnistumisen tunteita. Sain paljon hyviä kommentteja. Paras olo tuli siitä, kun monet sanoivat, ettei tahtoisi minun lähtevän pois. Onneksi näiden ei tarvinnut olla lopulliset jäähyväiset. Olen varma siitä, että tulen vielä monta kertaa näkemään tutut maisemat ja ihmiset Billnäsissä. 

Eniten jään Billnäsistä kaipaamaan kaikkea. 

En pysty mitenkään kiittämään teitä tarpeeksi.

Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos ♥

Ihan jokaiselle.

En voisi olla iloisempi. <3

Maastoesteitä!

Sain ihanan tilaisuuden osallistua maastoestetunnille vielä ennenkuin lähdin Billnäsistä pois. Ratsukseni sain Vipen, jolla menin syksyllä jo yhden estetunnin. En osannut yhtään aavistaa, mitä tuleman piti, mutta nopeasti lievä jännitys muuttui iloksi ja nauruksi. Vippe oli oikein hauska, vaikkakin yritti painaa päätä raskaasti alas. Verryteltiin aluksi ravissa pienellä tasanteella, jonka jälkeen tultiin laukassa pari kertaa loiva ylämäki.

Muutama verryttelyhyppy pienelle tukille, jonka jälkeen kierrettiin rata pari kertaa läpi. Ensimmäisellä kierroksella missasin pari estettä, kun en tajunnut niiden olemassa oloa, mutta toisella kierroksella ylitettiin jo kaikki esteet Vipen kanssa! Oli ihan tosi hauskaa päästä hyppäämään pitkästä aikaa maastoesteitä, ja vippekin tykkäsi.

Radan jälkeen tulimme vielä alkuradan kaksi ensimmäistä estettä hieman reippaammassa vauhdissa ja hitsi, että oli kivaa! Vippekin reipastui huomattavasti, kun uskalsin hieman höllätä ohjasta ;) Loppuravit tasanteella ja treenien jälkeen oli ympärillä iloisia ratsastajia ja hevosia.

Jengi koossa!

Leikin kouluratsastajaa

Eräänä kauniina päivänä, kun ei ollut mikään kiire mihinkään, lähdin ratsastamaan Callella. Harjasin Callea ihan rauhassa ja välillä pysähdyin rapsuttelemaan kaulasta. Käärin pintelit jalkaan, laitoin satulan ja viltin selkään. Suitsien laitossa oli taas vaikeuksia, kun pituuteni ei meinannut riittää. Lainasin Sofialta kypärää ja vedin ratsastussaappaat jalkaan. Kun kaikki oli valmista, lähdimme kävelemään kohti maneesia, välillä pysähtyen poseeraamaan kameralle.

Selkään noustessa Calle ei malttanut pysyä paikoillaan, mutta rauhottui nopeasti satulaan noustessani. Kävelimme reilut alkukäynnit ja pikkuhiljaa aloin käynnissä taivuttelemaan. Jonkin ajan kuluttua, pysähdyin ottamaan viltin pois ja jatkoin taivuttelua kevyessä ravissa. Calle tuntui todella kivalta edellispäivän kavalettitunnin jäljiltä, kun vihdoin olin oppinut ratsastamaan hevosella.

Ravatessa tuli lämmin ja hetken kuluttua otinkin takin pois. Nyt näytin todelliselta kouluratsastajalta ja siltä se jopa hetkittäin tuntui. Ensimmäistä kertaa ikinä istuin pieniä pätkiä kerrallaan Callen harjoitusravissa onnistuneesti. Yritin keskittyä istuntaani, mutta hartiani tuntuivat liian raskailta, enkä saanut itseäni kunnon ryhtiin. En antanut sen kuitenkaan haitata liiaksi, sillä olin onnistunut jo muissa tavotteissani ja olin siitä tyytyväinen.

Nostin oikean laukan ja hain samaa fiilistä, kuin edelliseltä päivältä. Istuin alas satulaan ja Calle laukkasi rennosti tasaisin askelein eteenpäin. Hymyilin mielessäni. Vasempaan kierrokseen meillä oli taas vähän enemmän vaikeuksia, kun en saanut niin hyvin sitä vasemmalle taivutettua ja Calle yritti karata ympyrältä pois. Laukkaamisen jälkeen otin vielä ravia, Calle oli melko energinen laukan jälkeen. Taivuttelin sitä ja yritin saada rennommaksi ja rauhallisemmaksi. Onnistuin tavoitteessani ja tyytyväisenä annoin hevoselle pitkät ohjat.

Callen kanssa olen saanut tuntea pitkästä aikaa hyvän olon. Voisin sanoa, että tämän hevosen näkeminen ensimmäistä kertaa oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tykästyin Calleen heti ja koko ajan pidin siitä vain enemmän ja enemmän. Kuvittelen ehkä vain, mutta minusta tuntuu, että meillä on Callen kanssa molemmin puolinen tunne.

Rakas <3 Kiitos ihanista kuvista Sofialle!

Uusi vuosi starttasi käyntiin nyt!

Viimeinen työpäivä Tokkolassa on nyt ohi tällä kertaa. Tänään vedin vielä viimeiset ratsastustunnit ja lähdettiin kahden ryhmän kanssa maastoon seikkailemaan. Varpaat ja sormet jäässä lyllersimme pieniä polkuja pitkin ympäri metsää. Huomenna saan toivottavasti hetken huilata hevoshommista ja maanantaina jatketaan Billnäsissä. Mulla on pari erikoispostausta työn alla, mutta pääsen julkaisemaan ne varmaankin vasta parin viikon päästä kotiin päästyäni. Näihin sanoihin lopetan tämän postauksen ja nähdään taas pian! Oikein hyvää uutta vuotta kaikille :)

Vähä vanhojen muistelua, 2010 Raikuli :D♥