kesäfiilistelyyy Helkan kanssa

Kävin tänään aamupäivällä liikuttelemassa Helkan kevyesti ilman satulaa. Kuvailin ensiksi Jennaa ja Roosaa kun he ratsastivat, ja heidän jälkeen minä lähdin ratsaille. Käytiin ekaksi pellolla ottamassa pari kuvaa ja siitä jatkettiin matkaa kentälle. Otin kentällä nopeasti kaikki askellajit läpi, Helka oli alkuuun vähän laiska, mutta loppua kohden reipastui huomattavasti. Kentältä mentiin vielä lopuksi pellolle ottamaan ravissa ja laukassa ihanan kesäisiä kuvia, joista tuli tosi kivoja mielestäni :')  Helka oli tänäänkin tosi kiva ratsastaa ja molemmilla taisi olla huisin hauskaa♥

on se hieno !

Tästä se kesä alkaa ♥ paras helka

Mun päivä piristyi tänään heti, kun saavuin Kouvolaan. Lähdettiin Jennan kanssa tallille ja otettiin Helka ensiksi liikutettavaksi. Meillä oli tänään vuorossa estetreenit. Ajattelin pitkästä aikaa, että olisi kiva ottaa pellolla muutama pomppu ja jatkaa siitä kentälle jumppikselle. Verryttelin Helkan ihan normaalisti "kaikki askellajit läpi" -tekniikalla kentällä parit laukkaspurtit ottaen. Helka oli alkuun kentällä vähän tahmea ja hidas pohkeelle, kääntyi hyvin mutta vauhtia ei lisännyt pyytämällä. Muutamien spurttien jälkeen siirryttiin pellolle.

muskelityttö ;)

Jenna teki yhden ojan päälle pienen esteen ja ei tarvinnut kuin kääntää poni esteelle, niin se oli jo menossa :') Helka innostui pellolla paljon ja olin ihan iloisena selässä. Helka alkoi pohkeitakin kuuntelemaan tosi hyvin, kääntyi kotoa pois päin superhyvin ja hidasti/kiihdytti tarpeen vaatiessa. Otettiin siinä muutamat hypyt kumpaakin suuntaan ja jatkettiin siitä matkaa kentälle.

Kentällä Helka oli tosi hyvä ratsastaa, laukannostot eivät olleet parhaimmasta päästä, mutta kun pari kertaa niistä muistutti niin nekin alkoivat sujumaan paremmin. Helka oli jumppiksella tosi hyvä, kun sen sai tuotua ensimmäiselle esteelle sujuvassa laukassa, niin poni hoiti homman kotiin tosi hyvin! Helka ei ollut missään vaiheessa epävarma esteillä, vaikka vikalle okserille kertyi korkeutta 90cm. Helka hyppäsi tosi kevyesti ja olisi varmasti mennyt korkeampaakin, mutta parempi lopettaa hyvään hyppyyn ponin ollessa itsekin tyytyväinen :)

Tehtiin loppuun vielä pieni kolmen esteen rata, jota tultiin pari kertaa Helkan kanssa, sekä sitten pienempiä tehtäviä. Helka hyppäsi koko ajan hyvin, mitä nyt kerran kielsi yhdelle pystylle, mutta se oli kuskin moka, kun en tuonut ponia hyvin esteelle ja paikka jäi huonoksi. Muuten hypyt sujuivat superhyvin ja jäi superfiilis ratsastuksesta, Helka oli tänään niin tykki♥  Käytiin vielä Helkan ratsastuksen jälkeen Vikillä ja Fasulla ilman satuloita tunnin maastossa, Seikkailtiin vähän sielä sun täällä ja löydettiin yksi tosipitkä suora hiekkatie, sinne kun pääsis kunnolla baanaamaan (harmiksi vain junarata kulkee ihan tien vieressä)! Maasto oli pääosin käyntipainotteinen Fasun töppösten takia, mutta hyvillä hiekkateillä pystyttiin ottamaan suht'rauhallista laukkaa ilman töppösten lentämistä :)

kun mikään ei riitä

Välillä musta tuntuu, että mulla ei olisi mitään tarkoitusta. Että olisin vain yksi pieni punkki maailmassa, kaikkien riesa. Mä yritän minkä pystyn, mutta silti se ei riitä.  Mitä mun pitäsi tehdä, että voisin olla onnellinen?

Vai onko minun kohtaloni saada jatkuvasti paskaa niskaan?  Matka ikuiseen alamäkeen alkaa, vai onko sieltä mahdollista nousta ylös? Nää on näitä mulle suuria kysymyksiä, joita mietin joka päivä.


Mä yritän olla ajattelmatta näitä asioita. Ajattelen, että mulla on kavereita jotka tukevat mua tälläisillä hetkillä. Yritän ajatella elämän positiivisia puolia. Mä oikeasti yritän, mutta kun se ei riitä. Pitäisikö minun yrittää vielä kovempaa?

Mulla on ollut niin paljon huonoja päiviä, joita en edes haluaisi muistella, mutta silti mietin niitä joka ikinen päivä. Nämä huonot päivät ovat jättäneet ikuisia arpia sydämeen. Kukaan ei voi ymmärtää, miltä musta tuntuu.

On mulla ollut todella paljon hyviäkin päiviä, joita en unohda. En vain voi sille mitään, että minulla on ikävä. "Minulla on ikävä." -lause merkistee mulle hyvin paljon. Ajattelen lausetta joka ikinen päivä ja se saa minut surulliseksi ja onnettomaksi. Se saa kyyneleet vierimään poskiani pitkin.

Mä haluan nauttia mun elämästä, haluan viettää ikimuistoisen 'nuoruuden', haluan muistella vanhana mun elämää, haluan että mulla on hyvä olla täällä, en halua elää pakkopullana. Mun halua/tavotteita ei auta se, että ihmiset puhuvat paskaa, syyttävät kaikesta tai mitään muuta vastaavaa.

Välillä musta tuntuu, että olisin yksin. Eikä vain välillä, vaan aika useinkin. Yritän olla muille iloinen ja piilottaa mun tunteet. Välillä mä siinä onnistunkin, mutta kun taas huomaa todellisuuden -menen rikki.

Onneksi mulla on tällä hetkellä kaksi ihanaa ystävää, joille pystyn puhua ja joiden kanssa mulla on oikeasti kivaa. Niiden seurassa unohtuu murheet ja menneet, katse tulevaisuuteen! Kiitos Ilona ja Jenna ♥

Riimuilla ratsastelua

Kävin tänään liikuttamassa Helkan kevyesti, koska sillä on nyt ollut kaksi rankkaa päivää takana (mm eiliset koulukisat, muistakaa lukea edellinen postaus). Tiia oli samaan aikaan tallilla, joten ratsastettiin yhdessä. Mulla oli Jennan kamera mukana niin laitettin kamera kuvaamaan kentälle. Käynnit ja alkuravit jäivät kuvaamatta ettei kamerasta olisi loppunut akku kesken ratsastuksen.

Helka oli ihmeen asiallisesti koko ratsastuksen ajan, vaikka meninkin pelkästän riimuilla. Menin kentällä vähän miten sattuu ja muutaman kerran tultiin kentällä olevia puomeja. Helka oli alkuun hieman tahmea, mutta laukkojen jälkeen poni piristyi. Tiian pienen aksidentin jälkeen käytiin nopeasti tallilla pyörähtämässä ja siitä jatkettiin matkaa maastoon kävelemään puolentunnin loppukäynnit.

Ratsastuksen jälkeen hoidettiin ponit pois ja vietiin ulos. Siivottiin ponien mökit ja laitettiin niille iltaruuat valmiiksi. Seuraavan kerran tulenkin Helkailemaan Keskiviikkona ja Torstaina, toisena päivänä esteiden merkeissä :)!

Toinen sija, 77,50%

Eilen oli mun ja Helkan ensimmäiset yhteiset koulukilpailut. Menin ihan vain raviohjelman näin alkuun, katsoo sitten myöhemmin sitä helppo Ceetä, jos vaikka innostun lähtemään uusiin koulukisoihin. Tällä hetkellä kuitenkin nuo esteet taitavat olla se mun ja Helkan juttu, mistä me molemmat tykätään.

© Sirkku Riitala

Mun lähtö oli puolessa välissä ja ratsukoita taisi olla 23(?) kappaletta raviohjelmassa. En lähtenyt radalle mitenkään voitontahtoisena tai muuta vastaavaa. Keskityin vain itse ratsastamaan hyvät tiet ja siirtymät, ja näemmä se kannatti. Helka ei mennyt mitenkään erityisen hyvin rataa ja itsellenikin jäi hieman pettynyt fiilis radasta, koska en saanut ratsastettua Helkaa sellaiseksi, mitä se kotona on ollut ratsastaa. Ajattelin radan menevän huonosti, että oltaisiin viimeisten joukossa.. Kuitenkin kuulutettiin väliaikatulokset ja minä olin siirtynyt johtoon?? Olin ihan ihmeissäni, koska omasta mielestäni radassa ei ollut paljoakaan hyvää.

Jäätiin odottelemaan tuloksia, raviluokan viimeinen ratsukko meni meistä ohi ja jäätiin heille toiseksi. En kyllä sitä yhtään ihmetellyt, nimittäin radalle viimeisenä lähti hienon näköinen vuonis, joka kulki kivasti ja meni hyvät tiet sun muut. Meidät kuulutettiin palkintojenjakoon toisena ja saatiin matkaan sininen ruusuke. Tällä kertaa riitti hyvät tiet ja siirtymät, mutta mitenkäs ensikerralla? Vai tuleeko ensikertaa ollenkaan.

Tilattiin Helkalle uudet estesuitset, koska sen nykyiset ovat ihan liian isot ponille. Nää on  kivat!

"Yötä tallilla" video- ja kuvapostaus

Jäätiin Perjantaina Caritan kanssa tokkolaan yöksi ja ajateltii tehdä videopostaus siitä. Mun piti tosi paljon karsia klippejä sekä leikellä niitä, ettei videosta olisi tullut hirmu pitkä. Jotain asioita jäi kuvaamatta, mutta ne oli aika pikkujuttuja niin niillä ei ole mitään väliä. pahoittelen videoa, mutta en tiedä mikä siinä on.. Jumittaa katsoessa tosi paljon, äänet kyllä kuuluu normaalisti ;o En jaksa alkaa tekemään uutta /rendeeramaan uudelleen, joten jos silmäsi eivät kestä katsoa tuota sekasortoa niin kuunelkaa vain ääniä.



Perjantaina tosiaan Carita tuli tallille viiden aikoihin ja liikuteltiin Vinski ja Eppu. Mä menin maastossa Vinskillä vähän maastoesteitä ja Carita ilman satulaa kentällä. Vinski oli superinnoissaan! Lauantaina meillä jäi kuvailut lyhyeen, koska ei kuvattu aamutallin jälkeen enää mitään. Olin taluttamassa Tomia liikasenmäellä Suomen ensimmäisessä minihevostapahtumassa, oli mahtavan näköisiä pikkuruisia poneja♥ Löytyi sieltä myös miniaasi ja pari kappaletta minipossuja. Olin taluttamassa Tomia siellä reilu kaksi tuntia, mutta lähdin sitten puoli yhden jälkeen sieltä pois, kun ei siellä hirveästi katsojia ollut :/