perjantai 11. lokakuuta 2013

hyvä päivä.





Aurinko paistaa.
Punaisen eri sävyt peittävät maan pinnan.
Taivas on lähes pilvetön.
Vedän kumpparit jalkaan.
Sateiden jäljiltä on tarhat vielä mutalöllöä.
Tallustan pellon halki tarhan toiseen päätyyn, jossa Vinski mussuttaa tyytyväisesti heiniään kavereiden kanssa.
Kävelen Vinskin vierellä takaisin tallille.
En pidä mitään kiirettä.
Harjaan ponin huolella ja laitan sille satulan selkään.
Otan Vinskiltä riimut pois ja painan kädellä sen turvan päältä. 
Pidän hetken tauon ja laitan sille suitset päähän.
Etsin oman kypärän ja lähdemme tallustamaan kentälle päin.
Aurinko paistaa suoraan silmiin.




Pysähdyn kentän keskelle.
Vinski pysähtyy mun vierelle.
Katson sitä suoraan silmiin ja päästän ohjista irti.
Ponii seisoo kiltisti paikoillaan sillä välin, kun minä käyn laittamassa portit kiinni.
Kiitän Vinskiä ja rapsutan sitä päästä.
Kiristän hieman satulavyötä. 
Vinski kääntää päänsä minua vasten, aivan kuin se olisi halunnut syliin.
Painan pääni pehmeää karvapeitettä vasten ja suljen silmät.
Halaan Vinskiä pitkään ja samalla rapsutan sitä toisella kädellä harjan juuresta.
Tunnen kuinka painava pää alkaa laskeutua hartialleni.
Hymyilen, ja jatkan halaamista.




Kipuan vihdoinkin satulan päälle.
Tarkistan vielä satulavyön kireyden ja jalustinremmien sopivan pituuden.
Maiskutan Vinskille ja pyydän kevyesti pohkeilla eteenpäin.
Kävellään Vinskin tahtiin pari kierrosta kenttä ympäri,
vähän joka puolella seikkaillen ja kiemurrellen.
Pyydän Vinskin raviin ja jatkamme matkaa puolipitkällä ohjalla.
Vinski on tosi tahmea.
Ravaillaan taas pari kierrosta kenttää ympäri,
yrittäen saada vähän aktiivisuutta kehiin. 
Aloitan työskentelemisen siirtymisillä.
Vinski on perus. Ei hyvä, eikä huono. Se on Vinski.
En jaksa paneutua kunnolla ratsatsukseen, me vaan mennään.
Tehdään sellaisia tehtäviä mistä molemmat tykätään, puomeja.



Ei jakseta kauaa pyöriä kentällä.
Lähdetään maastoon.
Laiskuuttani en jaksa nousta selästä alas, vaan avaan portit selästä käsin.
Lähdetään kävelemään tietä kohti.
Katson oikealle ja katson vasemmalle, joudumme odottamaan hetken aikaa että pääsemme tien yli.
Meidän ohi ajaa kovaa vauhtia rekka ohi, onneksi Vinski ei sano niistä mitään. 
Katson uudelleen kumpaakin suuntaan ja hoputan ponin reippaassa käynnissä tien yli.
Käännymme pieneltä asfalttitieltä pois ja kiipeämme ison mäen päälle.
Nostan mäen päällä ravin ja annan Vinskin mennä omaa tahtia pitkin ohjin.
Hymy nousee huulille, Tänään on hyvä päivä.

Pysäytän Vinskin.
Kaivan kännykkäni sinisten ratsastushousujeni taskusta.
Yritän ottaa hienoja taiteellisia kuvia, niissä onnistumatta kuitenkin.
Vinski katselee tyytyväisen näköisenä ympärilleen.
Jatkamme vähän matkaa käynnissä mitään kiirettä pitämättä.
Suljen hetkeksi silmäni ja ajattelen positiivisia asioita.
Havahdun kuitenkin nopesti, kun Vinski pysähtyy hamuilemaan puun lehtiä.
Annan sen haukata pienen välipalan ja jatkamme taas matkaa eteenpäin.
Eteemme avartuu pitkä hiekkasuora.
Vinski tietää että kohta laukataan.
Kerään ohjat käteeni ja sanon Vinskille: Nyt mennään.
Puristan pohkeet ponin ympärille, otan harjasta kiinni ja nauran.


Laukkaamme  reipasta tahtia suoran toiseen päähän.
En joudu kahta kertaa pyytämään, kun Vinski pysähtyy niin kiltisti.
Heitän ponille heti pitkät ohjat ja kiitän sitä paljon.
Onnenkyynelet putoavat poskiani pitkin.
Tätä minä olin kaivannut ja tarvinnut.
Käännymme takaisin kotiin päin. 
Vinski ajattelee, että nyt taas laukataan.
Kerron Vinskille, että ei. Nyt me ei enää laukata.
Pienen suostuttelun jälkeen Vinskillekin käy, että jatkamme takaisin tallille kävellen.
Matkalla törmäämme tuttuihin ja jäämme juttelemaan.
Ratsureiman kärsivällisyys alkaa loppumaan ja pieniä steppiaskeleita näkyy.
Silitän Vinskiä kaulasta, ja se rauhoittuu vähäksi aikaa.
Lopulta jatkamme matkaa, kunnes tulee taas pysähdys.
Katse oikealle, katse vasemmalle. Seis.
Vasemmalta tulee auto, joka ystävällisesti hidastaa kohdallemme.
Ylitämme tien auton mennessä ohi ja talli näkyykin jo.
Enää yksi mäki alas ja nurkan takaa Ilona onkin pesemässä Ofeliaa.
Hivuttaudun selästä alas, taputan Vinskiä kaulalle ja löysään satulavyötä.
Puran tallissa ponin, putsaan sen kostealla sienellä ja taivuttelen leipäpalojen avulla.
Vinski jää sisälle.


Tänään oli hyvä päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti